Rock on!

Kun isi kertoi ostaneensa itsellensä uuden kitaran, K tuumasi "Mä haluun pienen kitaran!". Hetken mies jopa mietti ukulelea tai muuta "pikku kitaraa", mutta minusta isin kitarat saa riittää pienillekin. Innokkaasti nuo molemmat tytöt kun bassoa ja kitaroita näppäilevät.

Me siis askarreltiin kitara, koko perhe. Oli hauskaa, kun koko porukka oli mukana. A nyt aika paljon joutui katsomaan sivusta, mutta hiukan pääsi hänkin touhuamaan. Mies leikkasi kitaran palaset ("Isi, mä haluun kolmionmuotoisen kitaran!") ja K maalasi ne itse. Onneksi sattui meillä olemaan tuollainen pahvirulla, josta sai mainion kaulan. 

K ja minä liimasimme paljetteja koristukseksi ja vähän muutakin, mitä laatikosta löysin ja rokkikitaraan sopi. Talla kielille syntyi jäätelötikusta ja kielet itse karhunlangasta. Isi ruuvasi kaulaan muutamat ruuvit kielien kiristysruuveiksi ja yhdellä ruuvilla kiinnitettiin myös itse kitaraosa kaulaan yläpäästään. Alapäästään kiinnitin sen haaraniitillä. Olkahihna kiinnitettiin myös kahdella haaraniitillä. Koska kielet harottivat vähän minne sattuu, pahvinpalasta syntyi vielä tuohon kaulaan tuollainen "kielien kokoamispala".

Isi askarteli vielä tytölle plektran ja sitten oikeat rokkiotteet voivat alkaa!

My husband bought himself a quitar and K wanted to have one, too. So we made one - K, my husband and I. My husband cut the shape ("I want a triagular one, daddy!"), K painted it herself ("I want a red one!") and we decorated the thing together with sequins. Then me and my husband put the instrument together - he attached the screws and I did glueing and attaching the brads.